Limonadi – virvoitusjuoman historia ja nykypäivä
Limonadi on monelle suomalaiselle tuttu sana, ja siitä ovat peräisin myös arkikielen sanat limsa ja limu. Täsmällisemmin limonadilla voidaan tarkoittaa sitruunamehusta, vedestä ja sokerista tehtyä sitruunajuomaa, mutta laajemmin sana on vakiintunut tarkoittamaan virvoitusjuomia yleensä. Tässä artikkelissa kerromme, mistä limonadi on peräisin, millaisia limonadeja maailmalla juodaan ja miten virvoitusjuomien valmistus alkoi Suomessa.
Mitä limonadi on?
Englanninkielisen Wikipedian mukaan limonadi on makeutettu tai makeuttamaton sitruunanmakuinen juoma, joka voi olla hiilihapotettu tai hiilihapoton. Monissa maissa limonadi on perinteisesti kotitekoinen hiilihapoton juoma, joka tehdään sitruunamehusta, vedestä ja makeutusaineesta, kuten ruokosokerista, sokerisiirapista, vaahterasiirapista tai hunajasta. Toisaalla taas limonadilla tarkoitetaan ensisijaisesti hiilihapotettua sitruunanmakuista virvoitusjuomaa. Samaa -adi-päätettä käytetään myös muista hedelmistä tehdyistä juomista, kuten limetistä ja appelsiinista.
Suomessa virvoitusjuoma eli limsa on yleisnimitys alkoholittomille tai enintään 2,8 prosenttia alkoholia sisältäville juomille. Sokeroidut virvoitusjuomat koostuvat pääasiassa vedestä, sokerista ja aromeista, ja niissä on usein myös happoja, kuten hiilihappoa ja sitruunahappoa. Sokeroimattomissa kevytjuomissa käytetään makeutusaineita, kuten aspartaamia ja asesulfaamia.
Limonadin pitkä historia
Yksi ensimmäisistä sitruunajuoman resepteistä on kirjattu 1100-luvun egyptiläiseen tutkielmaan, jonka kirjoitti hovilääkäri Ibn Jumayʿ. Mamelukkien Egyptissä juotiin sitruunoista, taateleista ja hunajasta tehtyä juomaa, ja 1200-luvulla tunnettiin sokerilla makeutettu sitruunamehujuoma qatarmizat. Englannissa egyptiläistä limonadireseptiä on käytetty vuodesta 1663. Pariisissa Compagnie de Limonadiers myi limonadia vuonna 1676: myyjät kantoivat juomasäiliöitä selässään ja kaatoivat sitä kupeittain kaupunkilaisille.
Joseph Priestley keksi tavan valmistaa hiilihapotettua vettä vuonna 1767, ja ensimmäinen maininta hiilihapotetusta limonadista on vuodelta 1833, jolloin sitä myytiin brittiläisissä virvokekojuissa. R. White’sin limonadia on myyty Britanniassa vuodesta 1845.
Limonadit maailmalla
- Hiilihapoton limonadi on tavallisin Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja Etelä-Aasiassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa lapset perustavat kesäisin limonadikojuja.
- Minttulimonadi eli limonana tehdään puristetusta sitruunamehusta ja mintunlehdistä, ja se on yleinen kesäjuoma Lähi-idässä.
- Citron pressé on ranskalainen tapa: asiakas saa sitruunamehun, siirapin ja veden erikseen ja sekoittaa ne itse.
- Vaaleanpunainen limonadi saa värinsä lisätyistä mehuista tai väriaineista, tavallisimmin rypälemehusta. Sen syntytarinat liittyvät amerikkalaisiin kiertäviin sirkuksiin.
- Nimbu paani on Intiassa ja Pakistanissa juotava limonadi, johon voidaan lisätä suolaa tai inkivääriä.
- Hiilihapotettu kirkas limonadi on vallitseva muoto esimerkiksi Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, Saksassa ja Australiassa. Irlannissa juodaan punaista, ruskeaa ja valkoista limonadia.
Myös naapurimaassa on oma perinteensä: Virossa limonadia alettiin valmistaa kaupallisesti hiilihapotettuna juomana vuonna 1860. Suosituimpia merkkejä ovat Kelluke ja Limonaad.
Virvoitusjuomat Suomessa
Virvoitusjuomien valmistuksen voidaan katsoa alkaneen Suomessa vuonna 1863, kun August Ludvig Hartwall ja kemian professori Pehr Adolf von Bonsdorff saivat kivennäisvesilaitokselleen toimiluvan. He perustivat pian Helsinkiin kioskeja, joissa myytiin myös makeisiin mehuihin sekoitettua kivennäisvettä. Kesä 1865 oli kuuma ja Helsingin kaivovesien laatu huono, joten juomat tekivät kauppansa. Suomen ensimmäisiä pullotettuja virvoitusjuomia olivat Omenapore ja Sitruunasooda. Coca-Cola tuli Suomeen virallisesti Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.
Vuonna 2021 suomalaiset joivat virvoitusjuomia noin 58 litraa henkeä kohden, mikä vastaa eurooppalaista keskitasoa. Ruotsissa vastaava luku on aiemmissa arvioissa ollut 74 ja Norjassa 117 litraa.
Sitruunasta sitruunahappoon
Aidot sitruunat olivat aikoinaan kalliita, ja happaman maun tuomiseen käytettiin pitkään viinihappoa. Nykyään kaupallisesti valmistetuissa limonadeissa ja jauhesekoituksissa käytetään yleensä sitruunahappoa. Limonadi on myös ympäristön kannalta kiinnostava tuote: ruotsalaistutkimuksen mukaan yhden virvoitusjuomalitran valmistus, pakkaus ja kuljetus aiheuttavat noin kilon hiilidioksidiekvivalenttipäästöt, saman verran kuin maito.
Sokeripitoiset virvoitusjuomat sisältävät paljon energiaa mutta vain vähän ravintoaineita, eivätkä ne tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin kiinteä ruoka. Hapan juoma voi myös ohentaa hammaskiillettä. Tämä koskee myös sokerittomia juomia. Siksi limonadi kannattaa nauttia herkkuna eikä jokapäiväisenä janojuomana.
Pullossa, tölkissä vai lasissa
Virvoitusjuomia myydään yleensä tölkeissä tai pulloissa. Baareissa niitä myydään myös laseittain, jolloin vesi, makusiirappi ja hiilihappo yhdistetään vasta tiskillä. Yhdysvalloissa virvoitusjuomat juodaan usein jäiden kanssa, ja tapa on levinnyt amerikkalaistyylisiin hampurilaisravintoloihin. Limonadia käytetään myös sekoitusjuomissa: esimerkiksi shandy on oluen ja kirkkaan limonadin sekoitus, jota myydään valmiiksi pullotettuna tai pubeissa. Perinteistä hiilihapotonta limonadia voidaan tarjoilla myös jäädytettynä.
Sokeroimattomissa light- eli kevytvirvoitusjuomissa käytetään keinotekoisia makeutusaineita, kuten aspartaamia ja asesulfaamia.
Comments are Closed