lokakuu, 2026
now browsing by month
Limonadi – virvoitusjuoman historia ja nykypäivä
Limonadi on monelle suomalaiselle tuttu sana, ja siitä ovat peräisin myös arkikielen sanat limsa ja limu. Täsmällisemmin limonadilla voidaan tarkoittaa sitruunamehusta, vedestä ja sokerista tehtyä sitruunajuomaa, mutta laajemmin sana on vakiintunut tarkoittamaan virvoitusjuomia yleensä. Tässä artikkelissa kerromme, mistä limonadi on peräisin, millaisia limonadeja maailmalla juodaan ja miten virvoitusjuomien valmistus alkoi Suomessa.
Mitä limonadi on?
Englanninkielisen Wikipedian mukaan limonadi on makeutettu tai makeuttamaton sitruunanmakuinen juoma, joka voi olla hiilihapotettu tai hiilihapoton. Monissa maissa limonadi on perinteisesti kotitekoinen hiilihapoton juoma, joka tehdään sitruunamehusta, vedestä ja makeutusaineesta, kuten ruokosokerista, sokerisiirapista, vaahterasiirapista tai hunajasta. Toisaalla taas limonadilla tarkoitetaan ensisijaisesti hiilihapotettua sitruunanmakuista virvoitusjuomaa. Samaa -adi-päätettä käytetään myös muista hedelmistä tehdyistä juomista, kuten limetistä ja appelsiinista.
Suomessa virvoitusjuoma eli limsa on yleisnimitys alkoholittomille tai enintään 2,8 prosenttia alkoholia sisältäville juomille. Sokeroidut virvoitusjuomat koostuvat pääasiassa vedestä, sokerista ja aromeista, ja niissä on usein myös happoja, kuten hiilihappoa ja sitruunahappoa. Sokeroimattomissa kevytjuomissa käytetään makeutusaineita, kuten aspartaamia ja asesulfaamia.
Limonadin pitkä historia
Yksi ensimmäisistä sitruunajuoman resepteistä on kirjattu 1100-luvun egyptiläiseen tutkielmaan, jonka kirjoitti hovilääkäri Ibn Jumayʿ. Mamelukkien Egyptissä juotiin sitruunoista, taateleista ja hunajasta tehtyä juomaa, ja 1200-luvulla tunnettiin sokerilla makeutettu sitruunamehujuoma qatarmizat. Englannissa egyptiläistä limonadireseptiä on käytetty vuodesta 1663. Pariisissa Compagnie de Limonadiers myi limonadia vuonna 1676: myyjät kantoivat juomasäiliöitä selässään ja kaatoivat sitä kupeittain kaupunkilaisille.
Joseph Priestley keksi tavan valmistaa hiilihapotettua vettä vuonna 1767, ja ensimmäinen maininta hiilihapotetusta limonadista on vuodelta 1833, jolloin sitä myytiin brittiläisissä virvokekojuissa. R. White’sin limonadia on myyty Britanniassa vuodesta 1845.
Limonadit maailmalla
- Hiilihapoton limonadi on tavallisin Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja Etelä-Aasiassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa lapset perustavat kesäisin limonadikojuja.
- Minttulimonadi eli limonana tehdään puristetusta sitruunamehusta ja mintunlehdistä, ja se on yleinen kesäjuoma Lähi-idässä.
- Citron pressé on ranskalainen tapa: asiakas saa sitruunamehun, siirapin ja veden erikseen ja sekoittaa ne itse.
- Vaaleanpunainen limonadi saa värinsä lisätyistä mehuista tai väriaineista, tavallisimmin rypälemehusta. Sen syntytarinat liittyvät amerikkalaisiin kiertäviin sirkuksiin.
- Nimbu paani on Intiassa ja Pakistanissa juotava limonadi, johon voidaan lisätä suolaa tai inkivääriä.
- Hiilihapotettu kirkas limonadi on vallitseva muoto esimerkiksi Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, Saksassa ja Australiassa. Irlannissa juodaan punaista, ruskeaa ja valkoista limonadia.
Myös naapurimaassa on oma perinteensä: Virossa limonadia alettiin valmistaa kaupallisesti hiilihapotettuna juomana vuonna 1860. Suosituimpia merkkejä ovat Kelluke ja Limonaad.
Virvoitusjuomat Suomessa
Virvoitusjuomien valmistuksen voidaan katsoa alkaneen Suomessa vuonna 1863, kun August Ludvig Hartwall ja kemian professori Pehr Adolf von Bonsdorff saivat kivennäisvesilaitokselleen toimiluvan. He perustivat pian Helsinkiin kioskeja, joissa myytiin myös makeisiin mehuihin sekoitettua kivennäisvettä. Kesä 1865 oli kuuma ja Helsingin kaivovesien laatu huono, joten juomat tekivät kauppansa. Suomen ensimmäisiä pullotettuja virvoitusjuomia olivat Omenapore ja Sitruunasooda. Coca-Cola tuli Suomeen virallisesti Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.
Vuonna 2021 suomalaiset joivat virvoitusjuomia noin 58 litraa henkeä kohden, mikä vastaa eurooppalaista keskitasoa. Ruotsissa vastaava luku on aiemmissa arvioissa ollut 74 ja Norjassa 117 litraa.
Sitruunasta sitruunahappoon
Aidot sitruunat olivat aikoinaan kalliita, ja happaman maun tuomiseen käytettiin pitkään viinihappoa. Nykyään kaupallisesti valmistetuissa limonadeissa ja jauhesekoituksissa käytetään yleensä sitruunahappoa. Limonadi on myös ympäristön kannalta kiinnostava tuote: ruotsalaistutkimuksen mukaan yhden virvoitusjuomalitran valmistus, pakkaus ja kuljetus aiheuttavat noin kilon hiilidioksidiekvivalenttipäästöt, saman verran kuin maito.
Sokeripitoiset virvoitusjuomat sisältävät paljon energiaa mutta vain vähän ravintoaineita, eivätkä ne tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin kiinteä ruoka. Hapan juoma voi myös ohentaa hammaskiillettä. Tämä koskee myös sokerittomia juomia. Siksi limonadi kannattaa nauttia herkkuna eikä jokapäiväisenä janojuomana.
Pullossa, tölkissä vai lasissa
Virvoitusjuomia myydään yleensä tölkeissä tai pulloissa. Baareissa niitä myydään myös laseittain, jolloin vesi, makusiirappi ja hiilihappo yhdistetään vasta tiskillä. Yhdysvalloissa virvoitusjuomat juodaan usein jäiden kanssa, ja tapa on levinnyt amerikkalaistyylisiin hampurilaisravintoloihin. Limonadia käytetään myös sekoitusjuomissa: esimerkiksi shandy on oluen ja kirkkaan limonadin sekoitus, jota myydään valmiiksi pullotettuna tai pubeissa. Perinteistä hiilihapotonta limonadia voidaan tarjoilla myös jäädytettynä.
Sokeroimattomissa light- eli kevytvirvoitusjuomissa käytetään keinotekoisia makeutusaineita, kuten aspartaamia ja asesulfaamia.
Lähteet
Sima – vapun perinteinen juoma
Sima on käyttämällä valmistettava juoma, joka kuuluu Suomessa erityisesti vappuun. Kun kevät kääntyy kesäksi, moni ryhtyy keittämään simaa kotona, ja rusinoiden nousua pullon pintaan seurataan tarkasti. Tässä artikkelissa kerromme, mistä sima on peräisin, mistä raaka-aineista se tehdään, miten se valmistetaan ja miten hunajaviinistä tuli suomalaisen vapun juhlajuoma.
Hunajaviinistä kesäjuomaksi
Sima perustuu hunajaviiniin, jota Suomessa on vanhastaan kutsuttu simaksi. Englanninkielisen Wikipedian mukaan hunajaviini eli mead on mahdollisesti vanhin alkoholijuoma: se valmistetaan käyttämällä hunajaa ja vettä, ja joskus mukaan lisätään hedelmiä, mausteita, viljaa tai humalaa. Hunajaviinin alkoholipitoisuus vaihtelee noin 3,5 prosentista yli 20 prosenttiin. Pohjois-Kiinasta on löydetty ainakin vuodelta 7000 eaa. peräisin olevia saviastioita, joissa on hunajan, riisin ja käymisen jälkiä. Hunajaviinillä on ollut sijansa myös mytologiassa: pohjoismaisessa mytologiassa runouden sima teki juojastaan runoilijan tai oppineen.
Suomalainen sima on kuitenkin erilaista kuin vahva hunajaviini. Siinä on vähemmän alkoholia, useimmiten ei juuri lainkaan, ja hunajan sijaan siihen käytetään yleensä sokeria. Sima valmistuu muutamassa päivässä tai viikossa.
Siman raaka-aineet
Siman perinteisiä raaka-aineita ovat veden lisäksi sitruuna, sokeri, hiiva ja rusinat. Ennen kuin sokeria oli Suomessa saatavilla, simaan käytettiin hunajaa. Lisäksi simaan voi käyttää monenlaisia marjoja, yrttejä, luonnonkukkia ja mausteita.
Sokerin valinta vaikuttaa makuun ja väriin. Valkoinen kidesokeri tuo esiin käytettyjen mausteiden maun, kun taas fariinisokeri, täysruokosokeri ja intiaanisokeri ovat voimakkaamman makuisia ja antavat juomalle väriä. Makeuttajana voi käyttää myös hunajaa ja erilaisia siirappeja. Englanninkielinen Wikipedia mainitsee, että nykyään simaan käytetään usein fariinisokeria hunajan sijaan ja että simaa tarjoillaan usein sitruunan hedelmälihan ja kuoren kanssa.
Näin sima valmistetaan
Perinteinen valmistus etenee seuraavasti:
- Vesi kiehautetaan, siihen sekoitetaan raaka-aineet ja juoma kaadetaan sammioon.
- Kun juoma on jäähtynyt noin 42-asteiseksi, joukkoon ripotellaan hiiva.
- Juoma peitetään esimerkiksi puuvillakankaalla ja sen annetaan käydä huoneenlämmössä vuorokauden ajan.
- Sen jälkeen juoma siivilöidään ja pullotetaan. Jokaisen pullon pohjalle pudotetaan pari rusinaa.
- Kun rusinat muutaman päivän kuluttua nousevat pintaan, sima on valmista.
Rusinoilla on tärkeä tehtävä: jälkikäymisen aikana ne lisäävät hiivan käytettävissä olevan sokerin määrää, ja kun sokeri on kulunut, ne nousevat pintaan merkiksi juoman valmistumisesta. Viileässä käyminen kestää noin viikon. Huoneenlämmössä sima valmistuu nopeammin, mutta viileässä sen mausta tulee pirteämpi.
Kuinka paljon simassa on alkoholia?
Käymisen aikana simaan muodostuu hiukan alkoholia. Kotisiman alkoholipitoisuus vaihtelee paljon valmistustavan ja olosuhteiden mukaan, eivätkä kaikki asiantuntijat pidä suotavana siman antamista pienille lapsille. Kaupan simoissa alkoholipitoisuus on merkitty pakkaukseen, mutta kotona tehdyn juoman vahvuutta ei voi tietää tarkasti.
Siman historia Suomessa
Hunajaviinin kaltaista vahvaa simaa tuotiin Suomeen 1500-luvulla Lyypekistä ja Riiasta. Se oli tuolloin viinin jälkeen suosituin tuontijuoma. Turussa simakauppaan vaikutti kauppiaanrouva ja laivanvarustaja Valpuri Innamaa, jonka laivoilla simaa kuljetettiin Itämeren satamien välillä. Kuningas Kustaa Vaasan kerrotaan pitäneen simasta kovasti, ja Olaus Magnuksen vuonna 1555 ilmestyneessä Pohjoisten kansojen historiassa on piirros simaa tai hunajaolutta nauttineesta sammuneesta miehestä.
1700-luvulle tultaessa siman alkoholipitoisuus aleni selvästi, ja sitä alettiin valmistaa virkistäväksi kesäjuomaksi. Sitä joivat lähinnä varakkaat ja aateliset, koska vain heillä oli varaa hunajaan, sitruunaan ja hiivaan. Simaa tehtiin ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirjan ohjeilla ja tarjoiltiin esimerkiksi pappiloiden vappukesteissä.
Työväellä alkoi olla varaa simantekoon 1800-luvulla, kun hunaja voitiin korvata sokerilla ja raaka-aineiden saatavuus parani. 1900-luvulla simasta tuli koko kansan kesäjuoma. Siihen vaikuttivat myös vuosien 1919–1932 kieltolaki ja sitä seurannut raittiusliike, joka kannusti juomaan simaa samppanjan sijaan. Myöhemmin sima yhdistettiin työväenliikkeeseen, ja siitä tuli vapun juhlajuoma.
Siman sukulaiset maailmalla
Hunajaviinejä tunnetaan ympäri maailmaa. Mausteilla maustettua hunajaviiniä kutsutaan englanniksi nimellä metheglin ja hedelmiä sisältävää nimellä melomel. Etiopiassa juodaan yleensä kotitekoista tej-juomaa, jota maustetaan humalan kaltaisella gesho-kasvilla. Keniassa muratina-niminen hunajajuoma kuuluu moniin uskonnollisiin ja yhteisöllisiin juhliin. Puolassa ja Irlannissa hunajaviini on ollut osa ruokaperinnettä yli tuhannen vuoden ajan. Suomalainen vapun sima on siis yksi haara hyvin vanhasta ja laajalle levinneestä juomaperinteestä.
Sokerina voi käyttää esimerkiksi kidesokeria, fariinisokeria tai täysruokosokeria: kidesokeri tuo mausteet esiin, muut antavat juomalle väriä.